Saksanlahti, Saksa

Nokkakala

Belone belone

Hopeinen, neulanokkainen pintapeto, jonka kevätparvet täyttävät Itämeren ja Pohjanmeren rannat ja laiturit. Kuuluisat — eivätkä huolestuttavat — ovat sen vihreät ruodot, jotka värittyvät harmittomasta vivianiittimineraalista. Saksaksi Hornhecht, hollanniksi geep, ranskaksi orphie.

Punakampela

Pleuronectes platessa

Pohjanmeren ja Itämeren kampelakalastuksen peruskala — sileä, oikeasilmäinen kampela, jonka kaikki tunnistavat kirkkaan oransseista täplistä. Saksaksi Scholle, ranskaksi plie.

Kielikampela

Solea solea

Kampeloiden yömetsästäjä — kielimäinen hiekan asukas, joka kaivautuu päivällä ja nousee pimeän jälkeen syömään: kesäisten yökalastusten klassikko hiekkarannoilla. Saksaksi Seezunge, hollanniksi tong, espanjaksi lenguado.

Piikkikampela

Scophthalmus maximus

Kampeloiden kuningas — leveä, vasemmansilmäinen väijyjä, jonka silmäpuolella on suomujen sijaan luukyhmyjä. Se syö kalaa, ei matoja, ja elää hiekka- ja sorasärkillä Euroopan rannikoilla. Saksaksi Steinbutt.

Kampela

Platichthys flesus

Itämeren ja Wattenmeerin suistokampela — karhea, kyhmyinen ja yksi harvoista merikaloista, joka sietää makeaa vettä ja nousee kesällä kauas jokiin. Karhea iho erottaa sen sileästä, oranssitäpläisestä punakampelasta. Saksaksi Flunder, ranskaksi flet.

Valkoturska

Merlangius merlangus

Pohjanmeren laiturien ja veneiden talviklassikko — hoikka hopeinen turskakala, joka tulee rannikolle suurissa nälkäisissä parvissa veden kylmetessä. Se napostelee pimeän jälkeen auliisti yksinkertaisiin pohjaongiin ja on monen ensimmäinen merikala; tuoreena se on mieto ja makea.

Hietakampela

Limanda limanda

Pohjanmeren ja Itämeren hiekkapohjien karheanahkainen pieni kampela — vaatimaton, runsas ja kevyen kalastuksen perussaalis yksinkertaisilla matovieheillä. Sen tunnus on kylkiviivan puoliympyrä rintaevän yläpuolella; nahka tuntuu hienolta hiekkapaperilta, aivan erilaiselta kuin sileällä punakampelalla.